Siirry sisältöön

Pääpuhujat

Susanna Hoikkala

VTM Susanna Hoikkala työskentelee lapsen asemaan, lastensuojelun sijaishuoltoon ja sosiaalityöhön liittyvien kysymysten parissa. Hän tuntee erityisesti laitoshoidon kenttää käytännön työkokemuksen että tutkimustyönikin kautta.

Johanna Matikka

YTM, asiantuntija, Ensi- ja turvakotien liitosta. Matikka on toiminut 10 vuoden ajan sosiaalialalla sekä asiakastyön rajapinnassa, että erilaisissa kehittämistehtävissä. Tällä hetkellä hänen työnsä kiinnittyy perhe- ja lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn ja vähentämisen kysymyksiin. Johanna on opiskellut sosiaalityötä ja sosiologiaa, positiivista psykologiaa sekä kehollisia stressin säätelyn taitoja. Hän nimeää intohimokseen kaikille turvallisen yhteiskunnan rakentamisen ja ihmisoikeuksien edistämisen. Vapaalla Matikka kirjoittaa esikoisteostaan sosiaalisesti kestävästä kehityksestä, ohjaa joogaa traumatoipujille, opiskelee kaikkea kiinnostavaa ja nukkuu mahdollisimman hyvät yöunet.

Elina Pekkarinen

Elina Pekkarinen on lapsiasiavaltuutettu. Hän on tutkinut lastensuojelua, lasten ja nuorten syrjäytymisen kysymyksiä sekä nuorisorikollisuutta. Lisäksi hän on toiminut nuorten arvoja ja asenteita mittaavan Nuorisobarometrin päätoimittajana ja Kohortti 1987 ja 1997 lastensuojeluosuuksien kirjoittajana.

Soili Poijula

Laillistettu psykologi ja psykoterapeutti, jolla on myös työnohjaajan ja tutkijan koulutus. Soili Poijula on vuonna 2000 perustamansa Oy Synolon Ltd:n ja Suomen traumaterapiakeskuksen toimitusjohtaja. Hän toi traumapsykoterapian Suomeen ja perusti järjestöjen traumaterapiakeskus – projektin (vv. 1994 – 2000).

Hänen surun ja traumaattisen surun tutkimuksen ja hoidon asiantuntijuutensa perustuu kokemukseen niin surevien auttamisesta ja hoidosta kuin hänen traumaattisesta surusta ja selviytymisestä tekemiinsä tutkimuksiinsa (koulutoverin itsemurha ja koulun kriisitoiminta, Myyrmannin uhrit ja omaiset – tutkimus- ja hoitoprojekti, henkirikosuhrien omaiset) ja vuosikymmenten yhteistyöhön alan johtavien kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa. Hän suunnitteli Suomen ensimmäisen traumapsykoterapeuttikoulutuksen, joka toteutettiin vuosina 1998-2001.

Poijula toi Suomeen myös posttraumainternaatin/ traumatyöpajan auttajien auttamiseen ja traumatisoituneiden ryhmämuotoiseksi hoitomalliksi.  Hän on työskennellyt suuronnettomuuksissa, yhteisöjen ja organisaatioiden kuten koulujen kriisitoiminnassa organisoijana ja johtajana ja osallistunut psykososiaalisen tuen ja palveluiden suositusten (1998, 2006) tekemiseen Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijatyöryhmissä.

Hän on kehittänyt tutkimusnäyttöön perustuvaa kriisityötä kriisityön kouluttajana ja työnohjaajana 1990-luvulta alkaen. Hän on hoitanut seksuaalisen hyväksikäytön uhreja (lapset, nuoret ja aikuiset) ja kehittänyt ja tutkinut traumatisoituneiden lasten ja nuorten hoitomalleja. Hän on toiminut Suomen Psykologiliiton kriisi- ja traumapsykologian toimikunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Poijula on julkaissut mm. teokset Surutyö, Lapsi ja kriisi sekä Resilienssi.

Tanja Äärelä

KT erityispedagogiikan, erityisesti erityisen tuen tutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopistossa sekä erityispedagogiikan yliopistonlehtori Lapin yliopistossa. Hän vastaa Lapin yliopiston erityispedagogiikan opinnoista, opettaa kasvatuspsykologiaa, ohjaa opetusharjoitteluita ja tutkielmia.

Äärelän erityisosaamisaluettaan on vaativan erityisen tuen problematiikka, kuten syrjäytymisen prosessit koulutuksessa ja laajemmin, käyttäytymisellään oireilevien kasvuikäisten tukitoimet sekä edellisiä tukeva konsultatiivinen työ ja moniammatillinen yhteistyö erilaisissa verkostoissa, myös sairaalapedagogiikka. Äärelän väitöstutkimuksen aiheena olivat nuorten vankien peruskoulukokemukset. Vankien kertomuksista hän on johtanut myös muun muassa välittävän opettajan teesit nuorten koulutuksesta irtautumista ehkäisemään. Äärelällä on edellä mainituista teemoista runsaasti kansainvälistä julkaisutoimintaa ja hän vastaa kansallisesti suomalaisen sairaalaopetuksen tilastoinnista.

Äärelällä on pitkä kenttäkokemus suomalaisesta koulujärjestelmästä. Hän oli noin 17 vuotta lasten- ja nuorisopsykiatrisissa hoitosuhteissa olevien peruskouluikäisten opettajana ja kävi pitkään myös opettamassa syöpää sairastavia lapsia ja nuoria heidän kodeissaan, samoin kuin koululaisia, jotka eivät muista syistä, kuten peloista tai aggressiivisuudesta johtuen voineet käydä koulua. Sairaalaopetuksen luokkahuoneesta on herännyt myös hänen tutkimuskiinnostuksensa; miksi lapsi tai nuori käyttäytyy, kuten käyttäytyy, ja usein niin toisistaan poikkeavin tavoin eri konteksteissa.

Ennen sairaalaopetusta Äärelä työskenteli lyhyemmin luokanopettajana ja myös koulunkäyntiavustajana ja kouluavustajana, kun ei vielä tiennyt miksi haluaisi isona tulla. Opettajan työ ei ollut koskaan kuulunut hänen lapsuuden haaveammatteihinsa, mutta niin vain koulumaailma vei hänet mukanaan, kun hän nuorena aikuisena sinne erilaisten sattumien kautta päätyi.